Search the portal

Please enter a term

Full record

« Back to home page
TitleAvaa suusi, Herra puhuu! : Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen (SRK) suviseurasaarnojen 1960-1979 kielellinen, opillinen ja kirkollisyhteiskunnallinen sisältö
AuthorLampinen, Erkki Olavi Ilmari
ContributorsHelsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, Käytännöllinen teologia; Teologian ja uskonnontutkimuksen tohtoriohjelma; Helsingfors universitet, teologiska fakulteten; Doktorandprogrammet i teologi och religionsforskning; University of Helsinki, Faculty of Theology; Doctoral Programme in Theology and Religous Studies
Subject(s)teologia
Abstract

“Avaa suusi, Herra puhuu!” Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen (SRK) suviseurasaarnojen 1960 – 1979 kielellinen, opillinen ja kirkollisyhteiskunnallinen sisältö. “Open your mouth, the Lord speaks!” The linguistic, doctrine and ecclesiastic-societal contents of the 1960-1979 Summer Service sermons of the Conservative Laestadian revivalist movement  Erkki Lampinen The University of Helsinki, Finland The hypothesis of the research paper was to form a general view of the contents of the Conservative Laestadian (CL) sermon, as well as study the societal breakthrough and the effects of internal crises within the CL-movement during the decades of research. The aim of this study was to depict the contents of the sermons with the help of three research topics. The dimensions of the research were: 1. The usage of religious language, imagery, metaphors, and rhetorical devices in the religious communication of the sermons. 2. The doctrine emphasis of the sermons in a time-historical context. 3. The Conservative Laestadian revivalist movement in relation to society and the Evangelical Lutheran church at the time of research. The source material of the research consisted of 562 sermons. The sermons and their examples were selected by topic into either dogmatic pieces or ones considering society and church relations. The research involved homiletics and homiletical analysis which included both systematic, dogmatic, and church historic aspects.  The research unfurled the sermon and sermon culture of the Conservative Laestadian revivalist movement. The explanations of the sermons’ biblical texts were upheld with religious and non-religious metaphors as well as imagery. The recurring themes of the sermons, such as descriptions of sin, mercy, God’s kingdom, the Gospel, the End Times, and eternity, formed into the core metaphor of the research. One of the most meaningful topics regarding the core metaphors of the Conservative Laestadian revivalist movement was the Gospel’s declaration of absolution that, according to research, seems to have been included in every sermon.  Mentions of the internal crises of the revivalist movement remained minimal in the sermons. The 1961 dispersion is only mentioned in a few speeches. However, the dispersion was doctrinally more extensive and eventually culminated into congregational teaching. Sermons regarding congregational teaching gave an impression of an exclusive congregational perception. When moving to the 1970s topics of television, ale, child restraint and so-called treatment convent topics like “Canon law”, sports and culture as well as “spiritual teaching” and “room governing teaching” (fin. huoneenhallitusoppi). From single topics the television gained significant attention in the 1970s sermons. The sermons also talked about righteousness and confession.  The authorities’ relationship of the Conservative Laestadian movement is a respectful allegiance. Politics weren’t discussed in the sermons, but the topic does get recognized in the CL-movement. Religion and politics wanted to be kept separate, but the obscurity of the resources put into anti-leftist work and the effects on the sermon activities eventually became harmful. The relations to the Evangelical Lutheran church are seen as ambivalent because the movement wanted to be a part of the church, but the exclusive congregational perception caused tension between the church and the CL-movement. Ecumenism, the principles of which weren’t accepted in the movement, was also talked about in the sermons.  Sermons and their language have been under constant modification. The research gave an idea of this change even though the transition time from the 1960s to the 1970s is short in this analysis. The change of generations in preachers seems to have influenced the linguistic expressions of the sermons. The language became more mundane and factual instead of the poetic imagery that were seen especially in the transcendent description of 1960s sermons. In conclusion and as a result we can note: the main focus of the sermons was declaration of the Gospel as well as encouragement for bettering oneself, which was meant as an invitation for those outside the movement. This focus stayed consistent to the Conservative Laestadian teachings from one sermon to another. Not the CL-movement’s internal crises nor the harmful societal influences from the movements point of view seemed to sideline this declaration of the sermons’ main focus.

Tutkimuksen hypoteesi oli muodostaa kokonaiskuva vanhoillislestadiolaisen (SRK) saarnan sisällöstä sekä tutkia yhteiskunnallisen murroksen että vl-liikkeen sisäisten kriisien vaikutusta saarnojen opetukseen ja julistukseen tutkimusvuosikymmeninä. Tutkimustehtävänä oli kuvata saarnojen sisältöä kolmen tutkimusaiheen avulla. Tutkimuksen dimensiot olivat: 1. Uskonnollisen kielen, kielikuvien, metaforien ja retoristen tehokeinojen käyttö saarnojen uskonnollisessa viestinnässä. 2. Saarnojen opilliset painotukset aikahistorillisessa kontekstissa. 3. Vanhoillislestadiolaisen herätysliikeen suhde yhteiskuntaan ja evankelis-luterilaiseen kirkkoon tutkimusajankohtana. Tutkimuksen lähdeaineisto sisälsi 562 saarnaa, joista tutkija teki tutkimuspäiväkirjaan lyhyet referoinnit sekä jakoi saarnat neljään puhelajiin. Tutkimuspäiväkirjasta valikoitiin saarnaesimerkit opetus- ja kehotuspuheita sekä parannussaarnoja käsitteleviin tutkimuskappaleisiin. Saarnan kokonaiskuvan täydentämisesksi kokonaisia saarnoja tutkimusanalyysiin otettiin neljä. Saarnat valikoituivat aiheiden mukaisesti dogmaattiseen tai yhteiskunta- ja kirkkosuhdetta käsitteleviin kappaleisiin. Tutkimusmetodina käytettiin temaattista sisällönanalyysia. Tutkimusmetodiikka sisälsi geneettis-deskriptiivisen ja tätä tutkimusta varten laaditun metodin, joilla toteutettiin ainestolähtöistä sisällönanalyysiä. Taulukoita ja kuvia käytettiin havannoinnin lisäämiseksi. Käytännölliseen teologiaan kuuluva tutkimus oli homiletiikan ja homileettisen analyysin sisältävää tutkimusta, joihin kuuluivat sekä systemaattinen, dogmaattinen että kirkkohistoriallinen aspekti. Tutkimuksen tukena käytettiin sekä viestintä-, että saarnateorioita ja muuta tutkimuskirjallisuutta. Tutkimus avasi vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen vuotuisen suviseuratapahtuman saarnojen sisältöä uskonnollisen viestinnän näkökulmasta katsoen monipuolisesti. Vl-liikkeen saarnakulttuuri sisälsi tutkimusvuosikymmeninä lestadiolaista saarnaperinnettä ja poeettisia, luonnosta ja elävästä elämästä poimitttuja kielikuvia. Saarnojen Raamatun tekstien selitystä tuettiin uskonnollisilla ja ei- uskonnollisilla metaforilla. Puhujat elävöittivät saarnojaan retorisilla tehokeinoilla, joilla myös korostettiin vl-liikkeen yhteisöllisyyttä. Saarnojen toistuvista teemoista, kuten kuvailut synnistä, armosta, Jumalan valtakunnasta, evankeliumista, lopunajoista ja iankaikkisuudesta, muodostivat tutkimuksen ydinmetaforat. Saarnojen ydinmetaforien muodostumisien perustana olivat puhujien valitsemat Raamatun tekstit sekä ydinmetaforien, sanojen ja sanaparien esiintymistiheys saarnoissa. Ydinmetaforat kiinnittyivät saarnateksteihin ja johdattivat puhujia käsittelemään kyseisiä teemoja. Vanhoillislestadiolaiselle herätysliikkeelle merkittävimpien ydinmetaforien sisältöön liittyvä aihe oli evankeliumin, synninpäästön julistus, joka tutkimuksen mukaan näyttää kuuluneen jokaiseen saarnaan. Herätysliikkeen sisäisten kriisien käsittely saarnoissa jäi vähäiseksi. Alkuaan maallikoiden ja pappien sakramenttien käyttöä koskeva erimielisyys johti vl-liikkeen hajaantumiseen vuonna 1961. Tästä hajannuksesta mainitaan vain muutamassa puheessa, joista tutkimuksessa käsiteltiin yhtä Kaarlo Pelkosen saarnaa. Tässäkin saarnassa aihe oli vain ”sivujuonne”. Kasteen sakramenttia sen sijaan käsiteltiin useammassa saarnassa. Hajaannus oli kuitenkin opillisesti laajempi ja kulminoitui lopulta seurakuntaoppiin. Tutkimukseni avasi tätä aihetta Einari Lepistön saarna-aiheen avulla. Lepistön ja muidenkin puhujien seurakuntaoppia käsittelevät saarnat antoivat vaikutelman eksklusiivisestä seurakuntakäsityksestä sekä avasivat vanhurskauttamisoppiin liittyvää opetusta vl-liikkeen itseymmärryksen mukaan. Siirryttäessä 1970-luvulle saarna-aiheisiin nousivat televisio, keskiolut, lapsirajoitus ja niin kutsutut hoitokokousaiheet ”Kristuksen kirkkolaki”, urheilu ja kulttuuri sekä ”henkioppi” ja ”huoneenhallitusoppi”. Televisio yksittäisistä aiheista sai merkittävän huomion 1970-luvun saarnoissa. Muista hoitokokousaiheista niin kutsuttuun ”henkioppiin” liittyvä ”väärä henki”, eri nimillä mainittuina, tuomittiin saarnoissa yksimielisesti vahingollisiksi. Kuva ”henkiopista” jäi kuitenkin yksipuoliseksi ja epäselväksi, koska sen perusteita, syntyä ja ominaisuuksia ei saarnoissa käsitelty. Vanhoillislestadiolaisen liikkeen esivaltasuhde oli kunnioittava kuuliaisuussuhde. Aihetta käsiteltiin Niilo Hintikan saarnassa. Politiikkaa ei saarnoissa käsitelty, mutta sen vaikutus vl-liikkeessä on tunnistettu. Uskonto ja politiikka haluttiin pitää erillisinä, mutta vasemmistovastaiseen työhön käytettyjen varojen epäselvyys ja vaikutus saarnatoimeen koituivat lopulta haitallisiksi. Suhde evankelis-luterilaiseen kirkkoon oli ambivalentti, koska kirkkoon haluttiin kuulua, mutta eksklusiivinen seurakuntaoppi aiheutti jännitystä kirkon ja vl-liikkeen välille. Onni Majavan saarna käsitteli myös ekumeniaa, jonka periaatteita ei vl-liikkeessä hyväksytty. Saarna ja sen kieli on elänyt muutoksessa. Tutkimus antoi kuvan tästä muutoksesta, vaikka siirtymäaika tässä tarkastelussa 1960-luvulta 1970-luvulle onkin lyhyt. Saarnaajasukupolven vaihtuminen näyttäisi vaikuttaneen saarnojen kielelliseen ilmaisuun. Saarnakieli muuttui arkisemmaksi ja asiapitoisemmaksi runollisten kielikuvien sijaan, joita esiintyi erityisesti 1960-luvun saarnojen transendenttisisissä kuvauksissa. Yhteenvetona ja tutkimustuloksena voitiin todeta: Saarnojen pääfokus oli evankeliumin julistus sekä kehoitus parannukseen, joka tarkoitti kutsua liikkeen ulkopuolisille. Tämä fokus säilyi vanhoillislestadiolaisen opetuksen mukaisena saarnasta toiseen. Tätä saarnojen pääfokuksen julistusta eivät näyttäneet syrjäyttävän vl-liikkeen sisäiset kriisit eivätkä liikkeen näkökulmasta yhteiskunnassa esiintyneet haitalliset vaikutteet. Avainsanat: saarna, puhujat, suviseurat, vanhoillislestadiolaisuus (SRK), metafora, ydinmetaforat, kielikuvat, retoriikka, seurakuntaoppi, eriseura, hoitokokous, ”henkioppi”, ”huoneenhallitusoppi”, evankeliumi, Jeesuksen nimessä ja veressä, esivalta, evankelis-luterilainen kirkko, seurakunta, kansankirkko, ekumenia, jumalanpalvelus

Date2022-09-17
TypeVäitöskirja (monografia); Doctoral dissertation (monograph); Doktorsavhandling (monografi); Text; 614 Teologia; 614 Teologi; 614 Theology
IdentifierURN:ISBN: 978-951-51-8450-4
Identifier
Languagefi
Relation
RightsJulkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
RightsThis publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
RightsPublikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden.
Formatapplication/pdf
PublisherHelsingin yliopisto
PublisherHelsingfors universitet
PublisherUniversity of Helsinki